Tässä postauksessa haluaisin kertoa asioista, joita olen oppinut tämän kolmen kuukauden aikana Maponilla työskennellessäni itsestäni. Mun kesätyön liikkuvuus on tullut jo selväksi monesti aiemminkin. Kuljen ympäri Suomea eri kaupungeissa tekemässä haastatteluja asiakkaista ja osallistumassa tapahtumiin. Pääsin jopa Riikaan asti tutustumaan Maponin pääkonttoriin. Paljon olen nähnyt ja paljon olen oppinut.
Toreilla ja messuilla olen vahvistanut omaa itseluottamustani ottaessani kontaktia tuntemattomiin ihmisiin. Olen aina ollut todella avoin ja rohkea, mutta aina kaikessa on parannettavaa. Olen aina ollut positiivisella mielellä koulussa luokan edessä pitämässä esitelmiä, vaikka ne toki ovat minuakin jännittäneet. Olen varma, että tämä todellinen face to face -kontakti uusien ihmisten kanssa tulee helpottamaan kaikkea kanssakäymistä tuntemattomien ihmisten kanssa tulevaisuudessanikin. Vuorovaikutus ja kontaktin ottaminen itselleni tuntemattomiin ihmisiin on helpottunut huomattavasti ja kehittynyt luonnollisemmaksi. En ole koskaan kokenut vuorovaikutusta ihmisten kanssa vaikeana tai epämiellyttävänä. Olen aina tiedostanut haluavani tehdä töitä ihmisten parissa, mutta tämä kesä Maponilla on vain vahvistanut tätä käsitystä.
Aika ajoin tässäkin työssä olen hieman jännittänyt: Soittaessani täysin tuntemattomalle asiakkaalle, joka ei tiedä minusta mitään. Tavatessani ensimmäistä kertaa työnantajani ja työkaverini toivoen, että teen vaikutuksen. Matkustaessani ensimmäistä kertaa yksin uuteen maahan. Julkaistessani ensimmäisen tekstini.
Kaikki edeltävät tilanteet ovat kasvattaneet ja opettaneet. Paineensietokykyni on parantunut ja olen uskaltautunut tekemään entistä enemmän omia, itsenäisiä ratkaisuja. Toimiessani itsenäisesti, olen pystynyt sietämään epävarmuutta. Olen etsinyt vastauksia ensin itse ja vasta sitten kysynyt apua. Olen pyrkinyt saavuttamaan tavoitteeni määräajassa ja se on vaatinut aikatauluttamista. Monia asioita olen oppinut kantapään kautta (tosin jotkut asiat ovat itsestäänselviäkin): Muista kirjoittaa kaikki tärkeä ylös. Muista kirjata tapahtumat kalenteriin, tai tulee niitä kuuluisia päällekkäisyyksiä. Aikatauluta, tee työt ja lepää.
Kuten aiemmin jo mainitsin, Riian reissullani kaksi ennestään mielessäni vellonutta ajatusta selkenivät: Haluan vahvistaa kielitaitoani ja tehdä töitä jollain tasolla myös kansainvälisesti.
En ole myöskään luokitellut aiemmin itseäni erityisen luovaksi persoonaksi. Viime kuukausien aikana olen kuitenkin huomannut uusien ideoiden putkahtavan mieleeni. Olen alkanut työstää ajatuksista konkreettisia ja pyrkinyt myös toteuttamaan niitä. Olen aina nauttinut kirjoittamisesta ja olen kokenut olevani siinä ihan kohtuullisen lahjakas. Työnkuvaani Maponilla on kuulunut olennaisena osana tämän blogin ylläpito. Olen todennut, että kirjoittaminen vaatii aina oman luovan kuplansa – oli sinulla käytössäsi aineistoa tai ei. Siksi olen kiittänyt mielessäni Maponia monesti tästä etätyön mahdollisuudesta. Olen voinut aikatauluttaa kirjoittamisen itselleni parhaisiin ajankohtiin. Koen myös tässä työssäni päässeeni hyödyntämään lukion äidinkielen oppimäärää ja ansaitsemiani kiitettäviä arvosanoja. Eipähän ole nekään opit todellakaan menneet hukkaan!
Olen myös oppinut olemaan itselleni armollisempi. Olen todennut, että jossei kirjoittaminen tänään suju niin yritän huomenna uudelleen. Tätä on ihan turhaa vääntää väsyneenä tai metelin keskellä. Työkokemusta minulta löytyi ihmisten parista ennestään, mutta nyt koen oppineeni paremmaksi asiakaspalvelijaksi. Yritän entistä enemmän huomioida omia eleitäni, kiittää, olla nöyrä ja pyrkiä parhaaseen mahdolliseen tulokseen.